K, Ella
Kuvataiteilija Ella K. (Hällfors) s. 1989 asuu ja työskentelee Loimaalla ja opiskelee Turun Taideakatemiassa.
Ihmisiä ja villejä eläimiä
Taidetta Ella on tehnyt aina, niin pienen pienestä asti kuin muisti vaan kantaa. Maaseutupitäjässä kasvaneen Ellan taiteellisuutta tuettiin, ilmapiiri oli luovassa perheessä salliva ja kannustava. Mummi lasimaalauksineen oli yksi tärkeistä vaikuttajista. Niin kuin myös kuvittajat, joiden piirrosjälkiä tuli seurattua tarkasti jo lapsuudessa.
Ella ei haluaisi itseään sidottavan mihinkään tarkasti rajattuun aiheeseen tai tekniikkaan taiteessaan, mutta tietyt teemat ovat nousseet pintaan aina uudelleen jo lapsuudesta saakka -ihmiset ja villit eläimet. Luonto eläimineen resonoi herkän ja empaattisen taiteilijan kanssa ja on hänelle yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistä.
Piirtämisen missio
”Piirtäminen jää ja pysyy”, Ella sanoo, ”se ei lähde mihinkään vaikka tulisi vaiheitakin”. Ella kokee olevansa ensisijassa piirtäjä ja harmittelee taiteenlajin vähäistä arvostusta sekä aputaidemuodon mainetta. Taiteilijan vakaassa kädessä tussi taipuu moneksi, se tuo esiin puiden karhean kaarnan sekä turkin sileän pehmeyden.
Opiskeleminen on mahdollistanut heittäytymistä ja kokeilemista, ilman paineita lopputuloksesta. Tulevaisuuteen ei voi nähdä, mutta siellä elää haave kuvittajana työskentelemisestä, siitä että saisi niin kokonaisvaltaisesti sukeltaa jonkun kirjoittamaan tarinaan. Yksi haaveista tuli todeksi kun Ella K:n ja kuvittaja Maija Karman yhteisnäyttely Metsänpeitossa toteutui Loimaan Taidemuseolla. Se oli myös tärkeä ensimmäisenä yhteisnäyttelynä naisen kanssa, vaikkakin edesmenneen.
Kuvitustöitä taiteilija on jo tehnyt esimerkiksi Mahla Forestille, he löysivät Ellan Instagramin kautta. Sosiaalinen media on tärkeä työväline nykypäivän taiteilijalle, niin luovuuden kuin kontaktienkin puolesta.
Siistein paikka Loimaalla
Alpo Jaakolan patsaspuisto. Alpon taide on aina vaikuttanut kovasti, puisto oli lapsuuden leikkikenttä. Ella toimii kesäkausina oppaana patsaspuistossa ja se on taiteilijan mielestä mahtavaa koska ”se liittyy siihen taiteeseen, hyvin paljonkin, mutta se ei liity mun taiteeseen ja mun taiteelliseen tekemiseen, vaan mä saan oikeesti mennä sinne, mä saan jutella ihmisten kanssa, mä saan tehdä pihatöitä”. Ideaali tilanne olisi se, että saisi osan vuodesta keskittyä vaikkapa fyysiseen työhön ja osan pyhittää pelkästään taiteelle. Sillä tavalla pystyy irrottautumaan ja rikkomaan totuttuja kaavoja.
”Taide on kellumista jossain turvallisessa. Taide on sitä missä on hyvä olla. Taide on tapa olla lähellä minuutta.” -Ella K.
@ellak.art
This is where I want to grow up, akryyli, 2021, 100×150 cm
Kalliometsän koheltajat, tussi, 2023, 40×40 cm